Eläimen ja ihmisen välinen yhteiselämä on alkanut yli 50 000 vuotta sitten ja domestikaation (eläinten kesyyntyminen kotieläimeksi) myötä yhteistyötä on ollut liki 15 000 vuotta. Domestikoituneet eläimet toimivat ihmisen apuna metsästyksessä ja vartioinnissa, mutta olivat myös palvottuja kohteita sekä elintärkeää ruokaa monille ihmisille. Eläimen hyödyntäminen osana kuntoutustyötä ei sinällään ole uusi keksintö.
Florence Nightingale ymmärsi eläimen terapeuttisen potentiaalin jo 1800-luvun loppupuolella. Häntä pidetään yhtenä modernin hoitotyön edelläkävijöistä ja eläinavusteisen terapian syntyyn vaikuttaneista henkilöistä. Hän totesi Sairaanhoidon kirjassaan, että pienet lemmikkieläimet auttavat vähentämään ahdistusta lapsilla ja aikuisilla, jotka asuvat psykiatrisissa hoitolaitoksissa. Eläinavusteinen terapia kasvatti suosiotaan ahdistuksen hoitokeinona.
1930-luvulla Sigmund Freud alkoi hyödyntää koiraansa psykoterapiaistuntojen apuna. Hän tulkitsi potilaan jännitystä sen mukaan, miten lähelle tai kauas hänen koiransa asiakkaasta jäi. Freud myös huomasi, että monet asiakkaista kommunikoivat koiran kautta ja näin koira helpotti terapeutin ja asiakkaan väliseen vuorovaikutukseen. Freudin näkemykset eläinavusteisesta terapiasta tulivat ilmi kuitenkin vasta muutama vuosikymmen hänen kuolemansa jälkeen, kun hänen kirjansa julkaistiin (Lorraine 2014).
Kirjallisuuden perusteella ensimmäiset löydökset eläinten hyödyntämisestä terapiaprosessissa ovat peräisin Englannista the Quaker Society of Friends York Retreatista vuodelta 1792. Florence Nightingale huomasi tuolloin eläimen hyödyt sairauksien hoidossa. Washington DC:ssä St. Elizabethin sairaalassa USA:n armeija alkoi edistää koiran käyttämistä terapeuttisessa interventiossa psykiatristen potilaiden kanssa.
Lääkäri Boris Levinsonia voidaan pitää eläinavusteisen työn uranuurtajana ja “eläinavusteisen terapian isänä”, sillä hän ymmärsi jo vuonna 1961 ihmisen ja eläimen välisen yhteyden.
Vuonna 1990 lääkäri William Thomas rakensi terapeuttisen ympäristön, jota kutsutaan Vaihtoehto-Edeniksi (Eden Alternative), jossa yhdistyvät luonto, eläimet sekä pitkäaikainen hoito (Velde, Cipriani et al. 2005).
1900-luvun puolivälin jälkeen eläinavusteinen työ on kasvattanut rooliaan osana kuntoutuspalveluita. Maailmansodissa haavoittui huomattavia määriä ihmisiä, jolloin myös kuntoutuksen tarve kasvoi oleellisesti.
Vuonna 1989 Delta-organisaatio, joka nykyään tunnetaan nimellä Pet Partners, loi eläinavusteiseen terapiaan sertifiointijärjestelmän, jolla eläinavusteista työtä tekeviä eläimiä luokitellaan. Organisaatiolla on omat suosituksensa eläinavusteisesta terapiasta, jotka ovat nykyisin saatavilla kaikkialla Yhdysvalloissa. Myöhemmin eläinavusteisesta terapiasta on tullut osa lukuisien hoitokotien, kuntoutuslaitoksien ja sairaaloiden arkea (Lorraine 2014).
Teksti lainattu kirjasta:
Lähteet:
Lorraine, E. 2014 Animal- Assisted Therapy: An Exploration of Its History, Healing Benefits, and How Skilled Nursing Facilities Can Set Up Program Viitattu 19.3.2016 http://www.annalsoflongtermcare.com/article/animal-assisted-therapy-exploration-its-history-healing-benefits-and-how-skilled-nursing
Velde, P.B., Cipriani, J. & Fisher, G. 2005 Resident and therapist views of animal-assisted therapy: Implications for occupational therapy practice. Australian Occupational Therapy Journal (2005) 52, 43-50
Haluaisitko tietää lisää koira-avusteisesta työskentelystä tai pohditko työotteen ottamista osaksi omaa työtäsi? Osta tästä Tulisiko koirastani kuntoutuskoira -webinaari tästä.